Minä - Valokuvaaja ?
Vuonna 2016 sain valmistujaislahjaksi ensimmäisen Canon 1200D järjestelmäkamerani. Valokuvaaminen kiinnosti minua kovasti, mutta en ollut päässyt kokeilemaan sitä kunnollisella kameralla.
Aluksi olin täysin hukassa kaikkien asetusten ja nappuloiden kanssa. Vaikka olin aiemmin kuvannut jonkin verran pokkarilla ja kännykällä, järjestelmäkamera tuntui aivan eri maailmalta. Aukko, suljinaika, ISO-arvo – nämä käsitteet tuntuivat aluksi vierailta, mutta innostukseni valokuvaamiseen sai minut opiskelemaan niitä ahkerasti. Itseoppineena kuvaajana opettelin kameran säätöjä YouTube-videoista. Vähitellen aloin ymmärtää, miten ne vaikuttivat kuvaan ja kuinka voisin hyödyntää niitä luovasti.
Ensimmäiset valokuvani eivät todellakaa olleet mestariteoksia, mutta jokaisesta otoksesta opin jotakin uutta. Kuvasin aluksi luontoa ja eläimiä. Kävin usein kävelyillä kamerani kanssa ja kuvasin kaikkea mahdollista – luontoa, kaupunkimaisemia, ystäviäni ja jopa arjen pieniä yksityiskohtia. Jokainen kuva kertoi tarinan, ja se teki valokuvaamisesta minulle merkityksellistä.
Vietin tuntikausia metsässä ja rannoilla, yrittäen vangita täydellisiä hetkiä. Auringonlaskut, usvaiset aamut ja eläinten satunnaiset kohtaamiset saivat minut rakastumaan valokuvauksen taikaan.
Kamerakävelyiden jälkeen halusin haastaa itseni. Innostuin kuvien muokkauksesta ja opettelin käyttämään Capture Onia ja Lightroomia. Kuvien sävyjen ja kontrastien hienosäätäminen antoi niille aivan uuden ulottuvuuden.
Vuosien varrella valokuvaamisesta on tullut minulle enemmän kuin pelkkä harrastus – se on elämäntapa. Kamera kulkee mukanani lähes kaikkialle. Olen myös alkanut tehdä satunnaisia kuvauskeikkoja, kuten potretteja ja tapahtumakuvauksia. Se, mikä alkoi valmistujaislahjana, on kasvanut intohimoksi ja jopa osaksi identiteettiäni.
Näin kahdeksan vuotta myöhemmin katson taaksepäin ja olen kiitollinen siitä, että sain järjestelmäkameran lahjaksi. Se avasi minulle uuden maailman, täynnä mahdollisuuksia ja luovuutta. Valokuvaus on opettanut minulle kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja ennen kaikkea kykyä nähdä kauneutta arjen pienissä hetkissä. Se ei ole pelkästään tekninen taito, vaan tapa kertoa tarinoita ja välittää tunteita.
Vaikka maailma on muuttunut, ja kännykkäkamerat ovat kehittyneet huimasti, järjestelmäkamera on edelleen minulle se aito ja alkuperäinen väline, jolla koen valokuvauksen parhaimmillaan. En malta odottaa, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan – millaisia kuvia otan, millaisia paikkoja näen ja mitä kaikkea vielä opin. Tämä matka on vasta alussa, ja haluan jatkuvasti kehittää itseäni valokuvaajana.
